tiistai 16. helmikuuta 2016

Asuntovaunulla Eurooppaan osa 2: Kolmården-Praha

Päivät valkenivat Kolmårdenissa aurinkoisina. Arska olikin paistellut Höga Kustenin jälkeen koko ajan ja pistimme sääennusteesta (!) merkille Suomen sateisen kesäkuun. Ehdottomasti kannatti siis hikoilla muutama päivä autossa ja juuttua Tukholman megalomaaniseen ruuhkaan, jotta pääsi nauttimaan kesästä todenteolla.

Illan ja yön pakkaaminen kohti seuraavaa etappia oli kuitenkin tehtävä. Ei mitään kaunista kuunneltavaa varmasti ulkopuolisille, mutta kutakuinkin yhteisymmärryksessä pääsimme lähtemään yhdentoista aikaan aamupäivällä kolmen leirintäyön jälkeen eteläisen Ruotsin suuntaan. 

Mitenkään järkevää ei tietenkään ole sulloutua pieneen kopperoon ja luoda siitä pesueelleen mielekäs loma. Oikealla asenteella lähes kaikesta kuitenkin saa hauskaa. Paitsi tietenkin vaunun pikkukolhimiset puuduttavan ajopäivän jälkeen piha-aitaan ottivat vähän hermoille ja jesseä tarvittiin, jotta menopelistä sai kasassa pysyvän. Onneksi omistamme "Pöljän perheen hyvän vakuutusturvan" ja pieni soitto vakuutusyhtiöön takasi mielenrauhan. Omavastuu vain 200 euroa, vaunu edelleen vetokuntoinen ja ei henkilövahinkoja. Ja tämä kaikki siis tapahtui pitkän hikisen ajopäivän jälkeen. 

Etelä-Ruotsissa pikku reissumurheet huuhtoutuivat mereen illalla. Rannalla oli komeimmat näkemäni aallot ja yritimme sivistyneesti leikkiä lasten kanssa hiekkavermeillä biitsillä, mutta hetken päästä olimme kaikki uimassa vielä aika kylmässä merivedessä. Muita uimareita ei rannalla näkynyt. 





Leirintäalueelle olisi jäänyt pidemmäksikin aikaa. Olo oli suorastaan luonnonläheinen, sillä jaloista kantautui kilokaupalla hiekkaa sänkyyn, vaikka kävimme suihkussa pulikoinnin jälkeen. Yksi yö ja aikainen herätys ja Tanskan kautta lautoilla Saksaan. Siitä oli suoriuduttava. Tässä kohti tuntui, että olisi voinut varata toisenkin kuukauden reissuun ja kalenteri meni liian liukkaasti eteenpäin.

Yhden yön stopit vaativat tietynlaista työnjakoa ja kärsivällisyyttä. Meillä minä pakkasin aina tavarat, tein aamupalat ja eväät sekä järjestin vaunun reissukuntoon. Kuskin tehtävä oli tyhjentää vessa ja tehdä muita teknisempiä juttuja...Hyvä diili! Meidän yhdistelmään minulla ei ole edes ajokorttia. Se on tietenkin vähän harmillista, sillä toiselle jää ajettavaksi pitkät ajorupeamat.

Aamusta pääsimme kuitenkin matkaamaan ensimmäisen lauttavälin Helsingorg-Helsingör ja Tanskan ajelimme aika suoriltaan läpi (tyyliin pari lentävää taukoa...) ja ehdimme viime tipassa lauttaan Gedser-Warnemunde. Lautalle saavuttaessa elimme jännityksen hetkiä, sillä emme ehtineet tankkaamaan autoa. No Saksassa olisi halvempi polttoaine ja laskimme sen varaan, että satamassa olisi huoltoasema. Niin olikin. Enää oli jäljellä ajo n. 80 kilometriä kohti Berliiniä. Sen verran pitäisi ehtiä, jotta pääsisimme Prahaan järkevässä ajassa.

Olimme etukäteen suunnitelleet ahmivamme muutamia jättiurakka-ajopäiviä ja sitten elbaisimme pitemmän aikaa. Se osottautuikin hyväksi suunnitelmaksi meille. Tapasimme matkalla ihmisiä, jotka ajelivat vähän rauhallisempaan tahtiin.

Rostockin jälkeen syötimme navigaattoriin saksankielisen leirintäoppaan suositteleman lerintäalueen koordinaatit ja koordinaattien takaa löytyikin kelpo leirintäalue. Ei kyllä äkkiä olisi arvannnut, sen verran kuoppaisia teitä loppukilometrit mentiin peltomaisemassa. Reissua suunnittelevan kannattaa varata mukaan joku leirintäopas Saksaan. Moottoriteiden varsilla ei ole ohjeistuksia/blakaatteja leirintäalueista. Pääsimme oppaan avulla majoittumaan aivan järven rantaan. Illalla pulahdimme tietysti uimaan.





Edessä oli kuitenkin vielä yksi ajopäivä kohti Prahaa. Kumma kyllä muksut eivät juuri valitelleet ja kaikki odottivat kovasti esikoisemme - reissulempinimeltään "Prince of the Finland" - tapaamista. Hänen oli tarkoitus lentää Prahaan ja jatkaa siitä kanssamme kohti eteläistä Saksaa. Esikoiselta jäi koko reissussa väliin n. 4000 kilometrin automatka ja monta kokemusta. Onneksi hänellä on pitkien ajomatkojen kokemusta jo varhaislapsuudesta, Englannin ajoilta.

Näyttää siltä, että tällä blogimerkinnällä päästään Prahaan asti ja itse komeasta kaupungista jatkan seuraavassa tekstissä. Täytyy lähteä suorittamaan perheenäidin velvollisuuksia ja muutama muu juttu vielä. Prahaan kuitenkin päästiin. Viimeisellä etapilla navigaattori ajatti meidät Berliinin keskustan läpi ja vänkärinä panin merkille, että muita matkailuvaunuja ei tiellä näkynyt. Pistin kädet ristiin ja toivoin, että takapenkkiläisillä ei tulisi vessahätä. Ei tullut. Taukoa pidettiin Berliinin jälkeen ja köröteltiin sitten Prahaan. Eläköön!







maanantai 15. helmikuuta 2016

Asuntovaunulla Eurooppaan osa 1: Oulu-Kolmården

Kello soi noin 4.30 aamuyöstä. Edellinen ilta oli venynyt puolille öin asuntovaunureissumme valmisteluissa. Ensimmäisen päivän ajourakkana olemme suunnitelleet ajavamme kunnioitettavat 650 kilometriä. Ei siis ollut muuta vaihtoehtoa kuin lähteä liikkeelle aamun pikkutunteina. 

Edellisen illan ohjelmaan kuului vaunun vesisäiliöiden täyttö, voileipätehtaan esivalmistelu, vaatteiden pakkaus ja vaunun punnitseminen. Täpötäyteen vaunuun lastasimme myös Muurikka-pannun, ulkoteltan ja illuusiotuolimme. Niiden nimi juontuu joskus niin epätoivosen vanhemmuuden kuvitelmista. Illalla olisi ehkä aikaa istahtaa illuusiotuoleilla - punaviiniä ja auringonlaskua....Yleensä olemme kuitenkin auringonlaskun aikaan niin väsyneitä, että suoriudumme suoraan nukkumaan. Työstä käy reissaaminenkin, vaikka se kohtuullisissa määrin mukavaa onkin. 

Ensimmäisenä päivänä määränpäämme oli Höga Kusten - Korkearannikko. Välietapin teimme Luulajan vanhassa kaupungissa, joka kuuluu Unescon maalimanperintökohteisiin. Matka sujui suhteellsen hyvin. Lieneekö ensimmäisen päivän huumaa? Höga Kusten pitää koluta joskus uudelleen oikein ajan kanssa. Siellä on hienoja vaellusreittejä moneen makuun. Kiersimme kolmen kilometrin pienen pyrähdyksen.

Myös Luulajan vanha kirkkokaupunki oli kaunis. Ehdottomasti pysähtymisen arvoinen paikka.

Ensimmäisen osuuden (Oulu-Kolmården) virheet teimme ahnehtimalla matkan varrelta Sigtunan - Ruotsin vanhimman kaupungin. Kaupunki oli kaunis ja ehdottomasti käymisen arvoinen. Asuntovaunun ja kolmen lapsen kanssa tunnin piipahtaminen ei vain onnistu ja reissu venyi tunneiksi ja parkkipaikan metsästämiseksi. Kävimme syömässä kaupungissa reissun kalleimmat jätskit sillä seurauksella, että juutuimme Tukholman neljän ruuhkaan kolmeksi tunniksi ja emme ehtineet alkuperäiseen määränpäähämme - Vimmerbyhyn. Valitsimme Kolmårdenin ja vietimme sillä jopa kolme yötä. Kaksi päivää kului isoa eläintarhaa kierrellen ja se oli kyllä lapsista ja meistä vanhemmista kiva paikka.

Kolmårdenin jälkeen reissua oli ajettu 1300 kilometriä Haaparannan kautta. Matkan varrella Kolmårdeniin yövyimme kahdella leirintäalueella.

Kolmårdenista matka jatkui Prahaan. Siitäpä lisää osassa 2. 


Luulajan kirkkokaupunki

Luulajan kirkkokaupunki

Ensimmäinen leirintäalue Höga Kustenilla

Höga Kusten patikkareitiltä

Höga Kusten

Lämmintä löytyi Ruotsista

Höga Kusten

Sigtuna - Ruotsin vanhin kaupunki

Sigtuna

Kolmården


Illuusiotuolit, kuski,  Cava ja reissupäiväkirja

Delfiininäytös

Reissuruokaa motarin varrella

Kolmården

Apinoita onko heitä?

Pyykkipäivä
Lettukestit

Reissukoti
Vaunuelämä on paljolti arkeakin. Pyykkiä pestään leirintäalueiden pyykkituvassa ja kuivatellaan etuteltassa. 











Pienet juhlahetket koostuvat ehkä lettukesteistä.....
Tässä ollaan Kolmårdenin leirintäalueella viimeisen illan juhlissa. Muurikalla paistetut letut maistuvat ja meno on suorastaan eläimellinen :-)





12 neliötä on aika tiivis asumismuoto. Prahasta eteenpäin nukuimme kolme yötä tässä tilassa kolmen aikuisen ja kolmen lapsen kanssa. Esikoisemme (18v.) muutti kolmen yön jälkeen telttamajoitukseen ihan mielellään. Sisällä ollaan kuitenkin suhteellisen vähän. Vain yöt ollaan vaunussa.

tiistai 9. helmikuuta 2016

Taustaa

Nyt on päästy sitten blogistina sitten tähän pisteeseen.....Uusi avaus - toinen blogi?

Alun perin minun piti kirjoittaa ensimmäiseen -ja kohtuullisen paljon kirjoitettuun - blogiini Reppuhebut viime kesän Euroopan vaunureissustamme sekä muista matkoista. Luen itse mielelläni reissukuvauksia, joten päätin myös itse yrittää....

Metsään meni ihan kirjaimellisesti suunnitelmani ja sivustostani muotoutui valokuva -ja luontopainotteinen. Silloin tällöin tulee ensimmäiseen blogiviritelmään kirjoitettua myös otsikolla "Lapsellista elämää" ja sen sisältö voi olla sitten ihan mitä vaan. Kirjoittajan vapaudella ja vastuulla höystettyä tekstiä. Yleensä lapsiperheen elämästä ja menosta. Vielä ei onneksi olla mummovaiheessa.

Olen muutamia kertoja aloittanut kirjoittamaan edellä mainittuun viime kesän sateisina päivinä syntyneeseen blogiin juttua menneen kesän kunnioitettavasta 27 asuntovaunuyön ja 6800 hikisen kilometrin sekä kymmenien pillimehujen ja alati pyörivän voileipätehtaan Euroopan tourneesta. Juttu on vaan sitten pompannut omille silmilleni sivustollani ikään kuin joukkoon kuulumattomana tekstinä.

Muutama kuukausi sitten perustin toisen blogin -tämän. Odottamaan inspistä. Katsotaan päästäänkö tällä virityksellä sitten eteläiseen Saksaan asti....ja muihin jo kierrettyihin paikkohin. Vai haudataanko blogi jo tämän ensimmäisen tekstin jälkeen. Niin kävi alkuperäiselle blogille myös - mutta sepä syntyi uudelleen. Koskaan ei voi tietää.....

Itselläni reissaaminen alkoi yläasteaikaisesta kielikurssista legendaariseen Brightoniin. Sen jälkeen olen myös reilannut muutamaan otteeseen. Viimeksi 1992 nykyisen mieheni kanssa itäisen puolen Euroopassa. Vuosituhannen vaihteessa asuimme Briteissä muutaman vuoden ja kiersimme saarivaltion hyvin. Muun muassa kymmenen yötä vietimme telttaillen Skotlannissa esikoisemme ja suomalaisen ystäväpariskunnan kanssa.

Brittilässä asuessamme tutustuimme islantilaiseen ystäväperheeseen. Islannissa olemme matkustaneet muutaman kerran - ensimmäisellä kerralla esikoisen kanssa telttailun(kin) merkeissä. Toisen kerran koko poppoolla muutama vuosi sitten. Islantilaistuttaviemme kanssa olemme myös sopineet kohtaamisia eri puolille Eurooppaa: Italiaan, Brittilään, Suomeen ja viime kesänä tapasimme asuntovaunuilun merkeissä eteläisessä Saksassa. Molemmat perheet suuntasivat sinne omalla vaunullaan ja herätimme kieltämättä hämmennystä leirintäalueilla. Islannista tullaan lautalla kolme vuorokautta mantereelle ja ei Suomestakaan aivan lyhyt matka ole ajella eteläiseen Saksaan. Ystävämme ovat sielunkumppaneita - olen kiitollinen, että heidän kaltaisiaan löytyy.

Suomiretkeilyn lisäksi tulee siis silloin tällöin poikettua rajojen ulkopuolella. Tähän ikään mennessä olen kuitenkin vain yhden pakettimatkan tehnyt. Jälkikasvun kanssa se olisi varmasti kyllä helpompaa. Meidän reissuina ovat toistaiseksi olleet kotikutoiset pikkupyrähdykset.

Ulkomaan kohteisiimme on kuulunut myös paljon luontokohteita; Liettuan Kuurin Kynnäs, Ruotsin Storforsen, Gotlanti ja Höga Kusten, Norjan Lofootit jne. Kaupunkikohteissa olemme viettäneet aikaa vähemmän. Lontoon reissu 1,5- vuotiaan ja äärimmäisen vilkkaan 3- vuotiaan kanssa pisti suunnitelmia uusiin uomiin. Lapset ovat viihtyneet huomattavasti paremmin rannoilla ja metsissä - ja itselläkin ovat kitarisat näkyneet vähemmän. Viime kesän Euroopan reissulla vietimme kuitenkin yhteensä viikon verran Prahassa ja se sujui jo hyvin. Lapset ovat kasvaneet ja kaikki on paljon helpompaa.

Vaunureissuna viime kesän reissu oli ensimmäinen. Ahneina päätimme leikata kerralla kakusta vähän isomman siivun. Autoilua Euroopassa olemme harrastaneet kuitenkin useampaan otteeseen lapsen tai lasten kanssa. Silloin tällöin olemme hypänneet myös lentokoneen kyytiin ja vuokranneet auton kohdemaasta. Seuraavan parin vuoden ajan - jos elonpäiviä riittää - ehkä vaunuilemme. Se on nyt meidän juttu. Saattaa myös olla, että tulevat reissut toteutamme hienossa kotimaassamme. Ei voi tietää - ja sehän tässä parasta onkin. 

Kesä 2015 eteläisessä Saksassa

Lofootit 2014
Vilna 2014



Islanti 2013


Ribe, Tanska, 2013

Kuuurin Kynnäs, Liettua, 2012

Rooma 2011

Gotlanti 2009

Englanti 2007

Venetsia 2005