tiistai 16. helmikuuta 2016

Asuntovaunulla Eurooppaan osa 2: Kolmården-Praha

Päivät valkenivat Kolmårdenissa aurinkoisina. Arska olikin paistellut Höga Kustenin jälkeen koko ajan ja pistimme sääennusteesta (!) merkille Suomen sateisen kesäkuun. Ehdottomasti kannatti siis hikoilla muutama päivä autossa ja juuttua Tukholman megalomaaniseen ruuhkaan, jotta pääsi nauttimaan kesästä todenteolla.

Illan ja yön pakkaaminen kohti seuraavaa etappia oli kuitenkin tehtävä. Ei mitään kaunista kuunneltavaa varmasti ulkopuolisille, mutta kutakuinkin yhteisymmärryksessä pääsimme lähtemään yhdentoista aikaan aamupäivällä kolmen leirintäyön jälkeen eteläisen Ruotsin suuntaan. 

Mitenkään järkevää ei tietenkään ole sulloutua pieneen kopperoon ja luoda siitä pesueelleen mielekäs loma. Oikealla asenteella lähes kaikesta kuitenkin saa hauskaa. Paitsi tietenkin vaunun pikkukolhimiset puuduttavan ajopäivän jälkeen piha-aitaan ottivat vähän hermoille ja jesseä tarvittiin, jotta menopelistä sai kasassa pysyvän. Onneksi omistamme "Pöljän perheen hyvän vakuutusturvan" ja pieni soitto vakuutusyhtiöön takasi mielenrauhan. Omavastuu vain 200 euroa, vaunu edelleen vetokuntoinen ja ei henkilövahinkoja. Ja tämä kaikki siis tapahtui pitkän hikisen ajopäivän jälkeen. 

Etelä-Ruotsissa pikku reissumurheet huuhtoutuivat mereen illalla. Rannalla oli komeimmat näkemäni aallot ja yritimme sivistyneesti leikkiä lasten kanssa hiekkavermeillä biitsillä, mutta hetken päästä olimme kaikki uimassa vielä aika kylmässä merivedessä. Muita uimareita ei rannalla näkynyt. 





Leirintäalueelle olisi jäänyt pidemmäksikin aikaa. Olo oli suorastaan luonnonläheinen, sillä jaloista kantautui kilokaupalla hiekkaa sänkyyn, vaikka kävimme suihkussa pulikoinnin jälkeen. Yksi yö ja aikainen herätys ja Tanskan kautta lautoilla Saksaan. Siitä oli suoriuduttava. Tässä kohti tuntui, että olisi voinut varata toisenkin kuukauden reissuun ja kalenteri meni liian liukkaasti eteenpäin.

Yhden yön stopit vaativat tietynlaista työnjakoa ja kärsivällisyyttä. Meillä minä pakkasin aina tavarat, tein aamupalat ja eväät sekä järjestin vaunun reissukuntoon. Kuskin tehtävä oli tyhjentää vessa ja tehdä muita teknisempiä juttuja...Hyvä diili! Meidän yhdistelmään minulla ei ole edes ajokorttia. Se on tietenkin vähän harmillista, sillä toiselle jää ajettavaksi pitkät ajorupeamat.

Aamusta pääsimme kuitenkin matkaamaan ensimmäisen lauttavälin Helsingorg-Helsingör ja Tanskan ajelimme aika suoriltaan läpi (tyyliin pari lentävää taukoa...) ja ehdimme viime tipassa lauttaan Gedser-Warnemunde. Lautalle saavuttaessa elimme jännityksen hetkiä, sillä emme ehtineet tankkaamaan autoa. No Saksassa olisi halvempi polttoaine ja laskimme sen varaan, että satamassa olisi huoltoasema. Niin olikin. Enää oli jäljellä ajo n. 80 kilometriä kohti Berliiniä. Sen verran pitäisi ehtiä, jotta pääsisimme Prahaan järkevässä ajassa.

Olimme etukäteen suunnitelleet ahmivamme muutamia jättiurakka-ajopäiviä ja sitten elbaisimme pitemmän aikaa. Se osottautuikin hyväksi suunnitelmaksi meille. Tapasimme matkalla ihmisiä, jotka ajelivat vähän rauhallisempaan tahtiin.

Rostockin jälkeen syötimme navigaattoriin saksankielisen leirintäoppaan suositteleman lerintäalueen koordinaatit ja koordinaattien takaa löytyikin kelpo leirintäalue. Ei kyllä äkkiä olisi arvannnut, sen verran kuoppaisia teitä loppukilometrit mentiin peltomaisemassa. Reissua suunnittelevan kannattaa varata mukaan joku leirintäopas Saksaan. Moottoriteiden varsilla ei ole ohjeistuksia/blakaatteja leirintäalueista. Pääsimme oppaan avulla majoittumaan aivan järven rantaan. Illalla pulahdimme tietysti uimaan.





Edessä oli kuitenkin vielä yksi ajopäivä kohti Prahaa. Kumma kyllä muksut eivät juuri valitelleet ja kaikki odottivat kovasti esikoisemme - reissulempinimeltään "Prince of the Finland" - tapaamista. Hänen oli tarkoitus lentää Prahaan ja jatkaa siitä kanssamme kohti eteläistä Saksaa. Esikoiselta jäi koko reissussa väliin n. 4000 kilometrin automatka ja monta kokemusta. Onneksi hänellä on pitkien ajomatkojen kokemusta jo varhaislapsuudesta, Englannin ajoilta.

Näyttää siltä, että tällä blogimerkinnällä päästään Prahaan asti ja itse komeasta kaupungista jatkan seuraavassa tekstissä. Täytyy lähteä suorittamaan perheenäidin velvollisuuksia ja muutama muu juttu vielä. Prahaan kuitenkin päästiin. Viimeisellä etapilla navigaattori ajatti meidät Berliinin keskustan läpi ja vänkärinä panin merkille, että muita matkailuvaunuja ei tiellä näkynyt. Pistin kädet ristiin ja toivoin, että takapenkkiläisillä ei tulisi vessahätä. Ei tullut. Taukoa pidettiin Berliinin jälkeen ja köröteltiin sitten Prahaan. Eläköön!







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti