Nyt on päästy sitten blogistina sitten tähän pisteeseen.....Uusi avaus - toinen blogi?
Alun perin minun piti kirjoittaa ensimmäiseen -ja kohtuullisen paljon kirjoitettuun - blogiini Reppuhebut viime kesän Euroopan vaunureissustamme sekä muista matkoista. Luen itse mielelläni reissukuvauksia, joten päätin myös itse yrittää....
Metsään meni ihan kirjaimellisesti suunnitelmani ja sivustostani muotoutui valokuva -ja luontopainotteinen. Silloin tällöin tulee ensimmäiseen blogiviritelmään kirjoitettua myös otsikolla "Lapsellista elämää" ja sen sisältö voi olla sitten ihan mitä vaan. Kirjoittajan vapaudella ja vastuulla höystettyä tekstiä. Yleensä lapsiperheen elämästä ja menosta. Vielä ei onneksi olla mummovaiheessa.
Olen muutamia kertoja aloittanut kirjoittamaan edellä mainittuun viime kesän sateisina päivinä syntyneeseen blogiin juttua menneen kesän kunnioitettavasta 27 asuntovaunuyön ja 6800 hikisen kilometrin sekä kymmenien pillimehujen ja alati pyörivän voileipätehtaan Euroopan tourneesta. Juttu on vaan sitten pompannut omille silmilleni sivustollani ikään kuin joukkoon kuulumattomana tekstinä.
Muutama kuukausi sitten perustin toisen blogin -tämän. Odottamaan inspistä. Katsotaan päästäänkö tällä virityksellä sitten eteläiseen Saksaan asti....ja muihin jo kierrettyihin paikkohin. Vai haudataanko blogi jo tämän ensimmäisen tekstin jälkeen. Niin kävi alkuperäiselle blogille myös - mutta sepä syntyi uudelleen. Koskaan ei voi tietää.....
Itselläni reissaaminen alkoi yläasteaikaisesta kielikurssista legendaariseen Brightoniin. Sen jälkeen olen myös reilannut muutamaan otteeseen. Viimeksi 1992 nykyisen mieheni kanssa itäisen puolen Euroopassa. Vuosituhannen vaihteessa asuimme Briteissä muutaman vuoden ja kiersimme saarivaltion hyvin. Muun muassa kymmenen yötä vietimme telttaillen Skotlannissa esikoisemme ja suomalaisen ystäväpariskunnan kanssa.
Brittilässä asuessamme tutustuimme islantilaiseen ystäväperheeseen. Islannissa olemme matkustaneet muutaman kerran - ensimmäisellä kerralla esikoisen kanssa telttailun(kin) merkeissä. Toisen kerran koko poppoolla muutama vuosi sitten. Islantilaistuttaviemme kanssa olemme myös sopineet kohtaamisia eri puolille Eurooppaa: Italiaan, Brittilään, Suomeen ja viime kesänä tapasimme asuntovaunuilun merkeissä eteläisessä Saksassa. Molemmat perheet suuntasivat sinne omalla vaunullaan ja herätimme kieltämättä hämmennystä leirintäalueilla. Islannista tullaan lautalla kolme vuorokautta mantereelle ja ei Suomestakaan aivan lyhyt matka ole ajella eteläiseen Saksaan. Ystävämme ovat sielunkumppaneita - olen kiitollinen, että heidän kaltaisiaan löytyy.
Suomiretkeilyn lisäksi tulee siis silloin tällöin poikettua rajojen ulkopuolella. Tähän ikään mennessä olen kuitenkin vain yhden pakettimatkan tehnyt. Jälkikasvun kanssa se olisi varmasti kyllä helpompaa. Meidän reissuina ovat toistaiseksi olleet kotikutoiset pikkupyrähdykset.
Ulkomaan kohteisiimme on kuulunut myös paljon luontokohteita; Liettuan Kuurin Kynnäs, Ruotsin Storforsen, Gotlanti ja Höga Kusten, Norjan Lofootit jne. Kaupunkikohteissa olemme viettäneet aikaa vähemmän. Lontoon reissu 1,5- vuotiaan ja äärimmäisen vilkkaan 3- vuotiaan kanssa pisti suunnitelmia uusiin uomiin. Lapset ovat viihtyneet huomattavasti paremmin rannoilla ja metsissä - ja itselläkin ovat kitarisat näkyneet vähemmän. Viime kesän Euroopan reissulla vietimme kuitenkin yhteensä viikon verran Prahassa ja se sujui jo hyvin. Lapset ovat kasvaneet ja kaikki on paljon helpompaa.
Vaunureissuna viime kesän reissu oli ensimmäinen. Ahneina päätimme leikata kerralla kakusta vähän isomman siivun. Autoilua Euroopassa olemme harrastaneet kuitenkin useampaan otteeseen lapsen tai lasten kanssa. Silloin tällöin olemme hypänneet myös lentokoneen kyytiin ja vuokranneet auton kohdemaasta. Seuraavan parin vuoden ajan - jos elonpäiviä riittää - ehkä vaunuilemme. Se on nyt meidän juttu. Saattaa myös olla, että tulevat reissut toteutamme hienossa kotimaassamme. Ei voi tietää - ja sehän tässä parasta onkin.
Itselläni reissaaminen alkoi yläasteaikaisesta kielikurssista legendaariseen Brightoniin. Sen jälkeen olen myös reilannut muutamaan otteeseen. Viimeksi 1992 nykyisen mieheni kanssa itäisen puolen Euroopassa. Vuosituhannen vaihteessa asuimme Briteissä muutaman vuoden ja kiersimme saarivaltion hyvin. Muun muassa kymmenen yötä vietimme telttaillen Skotlannissa esikoisemme ja suomalaisen ystäväpariskunnan kanssa.
Brittilässä asuessamme tutustuimme islantilaiseen ystäväperheeseen. Islannissa olemme matkustaneet muutaman kerran - ensimmäisellä kerralla esikoisen kanssa telttailun(kin) merkeissä. Toisen kerran koko poppoolla muutama vuosi sitten. Islantilaistuttaviemme kanssa olemme myös sopineet kohtaamisia eri puolille Eurooppaa: Italiaan, Brittilään, Suomeen ja viime kesänä tapasimme asuntovaunuilun merkeissä eteläisessä Saksassa. Molemmat perheet suuntasivat sinne omalla vaunullaan ja herätimme kieltämättä hämmennystä leirintäalueilla. Islannista tullaan lautalla kolme vuorokautta mantereelle ja ei Suomestakaan aivan lyhyt matka ole ajella eteläiseen Saksaan. Ystävämme ovat sielunkumppaneita - olen kiitollinen, että heidän kaltaisiaan löytyy.
Suomiretkeilyn lisäksi tulee siis silloin tällöin poikettua rajojen ulkopuolella. Tähän ikään mennessä olen kuitenkin vain yhden pakettimatkan tehnyt. Jälkikasvun kanssa se olisi varmasti kyllä helpompaa. Meidän reissuina ovat toistaiseksi olleet kotikutoiset pikkupyrähdykset.
Ulkomaan kohteisiimme on kuulunut myös paljon luontokohteita; Liettuan Kuurin Kynnäs, Ruotsin Storforsen, Gotlanti ja Höga Kusten, Norjan Lofootit jne. Kaupunkikohteissa olemme viettäneet aikaa vähemmän. Lontoon reissu 1,5- vuotiaan ja äärimmäisen vilkkaan 3- vuotiaan kanssa pisti suunnitelmia uusiin uomiin. Lapset ovat viihtyneet huomattavasti paremmin rannoilla ja metsissä - ja itselläkin ovat kitarisat näkyneet vähemmän. Viime kesän Euroopan reissulla vietimme kuitenkin yhteensä viikon verran Prahassa ja se sujui jo hyvin. Lapset ovat kasvaneet ja kaikki on paljon helpompaa.
Vaunureissuna viime kesän reissu oli ensimmäinen. Ahneina päätimme leikata kerralla kakusta vähän isomman siivun. Autoilua Euroopassa olemme harrastaneet kuitenkin useampaan otteeseen lapsen tai lasten kanssa. Silloin tällöin olemme hypänneet myös lentokoneen kyytiin ja vuokranneet auton kohdemaasta. Seuraavan parin vuoden ajan - jos elonpäiviä riittää - ehkä vaunuilemme. Se on nyt meidän juttu. Saattaa myös olla, että tulevat reissut toteutamme hienossa kotimaassamme. Ei voi tietää - ja sehän tässä parasta onkin.
 |
| Kesä 2015 eteläisessä Saksassa |
 |
| Lofootit 2014 |
 |
| Vilna 2014 |
 |
| Islanti 2013 |
 |
| Ribe, Tanska, 2013 |
 |
| Kuuurin Kynnäs, Liettua, 2012 |
 |
| Rooma 2011 |
 |
| Gotlanti 2009 |
 |
| Englanti 2007 |
 |
| Venetsia 2005 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti